Iho on nyt vaan iho – vai onko? Monesti ei tule ajatelleeksi, että iho on terveytemme peili. Ammattikorkeakoulu opintojeni aikana suoritin kiinalaisen lääketieteen teorian perusopinnot. Siellä ymmärsin lopullisesti, miten hienosti muinaiset hoitomuodot ovat ottaneet huomioon ihmisen terveydentilan kokonaisvaltaisesti. Kiinassa perheillä oli perhelääkäri, joka hoiti perhettä vauvasta vaariin. Lääkäri sai potkut, jos perhe sairastui. Terveyden- ja hyvinvoinnin kulmakivi oli siis sairauksien ehkäisemisessä eikä sairauksien hoitamisessa. 

Ihosta voimme nähdä monta asiaa. Iho reagoi moniin sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin, joita ei monesti tule ajatelleeksi. Tässäpä muutama esimerkki. 

* Ihminen kalpenee sokkitilanteessa, koska veri siirtyy ihosta elintärkeiden elinten käyttöön

* Talikerroksen asioista lääkelaastareiden rasvaliukoiset ainesosat imeytyvät ihon läpi.

* Haavat paranevat hyvin, jos verenkierto on vilkasta. Pitkän vuodelevon aikana ihon verenkierto heikentyy puristuksissa olevilla alueilla. Iho ohenee, ja makuuhaavoja ilmenee.

* Iho rypistyy pulikoidessa johtuen ihon ja sen ympäristön välisestä vesitasapainosta. Ihon pinta muodostaa kalvon, joka estää suolan poistumista, mutta läpäisee kuitenkin vettä. Vesi kertyy sinne, missä on suolaa, eli ihoon. Tarpeeksi liottuaan iho venyy ja venyy, jotta vesi mahtuisi sisään. Sormenpäät rypistyvät ensiksi, koska niissä on paksu sarveiskerron ja enemmän tilaa rypistyä kuin muualla sormissa.